Onpa aika jälleen vierähtänyt, pahoittelen suurta kirjoitustaukoa. On nyt vain ollut kaikenlaista muuta. En uskalla luvata, milloin saan ne aikaiseksi, mutta pyrin tekemään myös artikkelit vanhuksien ja lasten elämästä muinaisessa Egyptissä. Sitten itse artikkeliin. Ja koska on maaliskuu, niin innostuin kirjoittamaan muinaisen Egyptin naisista.

 

Naiset olivat sangen tasa-arvoisia miesten kanssa. He esimerkiksi saivan faraoiden Egyptin aikana omistaa omissa nimissään, luovuttaa omaa omaisuuttaan - ei miestensä, sillä sen he saattoivat antaa vain miehensä lapsille -, käydä kauppaa, tehdä työtä, nostaa kanteen tai todistaa oikeudessa. Koska perintö periytyi ilmeisesti verisukulaisuuden tai adoption kautta, aviomiehet saattoivat adoptoida vaimonsa, jotta vaimoilla olisi perittävää omaisuutta aviomiehen mahdollisen kuoleman sattuessa. Kauniit rakkausrunot molempien sukupuolten näkökulmasta kirjoitettuna tukevat oletusta sukupuolten tasa-arvoisuudesta. Samoin se, että halveeraavia kuvia on löytynyt lähinnä Deir el Medinan taiteilijakylästä uuden valtakunnan loppupuolelta. Kenties tähän on vaikuttanut jonkin sortin katkeruus (se oli egyptiläislle hankalaa aikaa) ja tiivistynyt kulttuurin vaihto aasialaisten kulttuurien kanssa. Alastomuus itsessään ei ollut muinaisessa Egyptissä kauheaa, sillä elettiin kuumassa ilmastossa.

Naisten verraten hyvä asema antiikin aikana selittyi uskonnolla. Naiseus nähtiin miehisyyden vastapainona, jolloin ma'at (jumalallinen tasapaino, harmonia, oikeus) oli kunnossa. Myös mytologia tuki naisten hyvää asemaa. Thebassa laaditussa Amunin luomismyytissä jumalatar Mut viettelee Amunin ja siten maailma saa alkunsa. Tämän takia uuden valtakunnan aikana syntyy jumalan puoliso -titteli, eli papitar kävi päivittäin tervehtimässä jumalallista aviomiestään, Amunia, Karnakin temppelissä. Tehtävä annettiin yleensä kuningasperheen naisille. Kolmannella välikaudella Amunin jumalvaimo oli ylä-Egyptissä vaikutusvaltainen, ja kilpaili vallasta jopa faraon kanssa. Amun-myytti on vain yksi myyteistä, myös Hermopoliksessa Atumiin liittyvässä luomismyytissä esiintyi Nu (alkumeri), jonka vastapainona oli jumalatar, Nun. Osiris-jumalan ja Isis-jumalattaren myytissä Osiris kuolee, mutta Isis saa hänet taikavoimin henkiin ja Horus-jumala saa alkunsa. Myytti on pitkä, mutta siinäkin Isis on aktiivinen toimija ja häntä kunnioitetaan sivistyksen tuojana. Olihan Osiris-puoliso ensimmäinen farao - tämän myytin mukaan. Yhdessä tämä myyttinen sisaruspari loi lain, oikeuden, egyptiläisen katsannon mukaan sivistyksen. Näissä myyteissä jumalatar-hahmot ovat aktiivisia ja neuvokkaita toimijoita ja näin tukivat naisia oma-aloitteisuuteen ja yhteiskunnailliseen toimintaan.

Se myyteistä, toivottavasti ette menneet sekaisin. Muinaisessa Egyptissä oli rinnakkain useita kilpailevia myyttejä, usein kaupungin jumalan valtaa ja voimaa tukevia. Myyteissä esiintyy aktiivisesti toimivia, viisaita ja neuvokkaita jumalattaria, joten ei ole ihme, että nainen ja mies nähtiin suhteellisen tasa-arvoisina. Tämä oli myös syy, miksi naisen seksuaaliset oikeudet olivat tärkeitä. Seksuaalinen pahoinpitely nähtiin rikoksena ma'atia kohtaan ja näin ollen rikoksen tekijää tuli rangaista. Toisaalta, mikäli nainen petti miestään, se oli häpeällistä. Avioliittojen muodostamistavoista ei tiedetä, mutta nuorikot saivat myötäjäisiä ja mahdollisen avioeron myötä mies saattoi päätyä elättämään vaimoa. 

Mutta mitä sitten naiset tekivät päivät pitkät? Suurin osa oli talonpoikien vaimoja, joten he huolehtivat kodistaan, lapsistaan ja auttoivat miehiään maatilan töissä. Arki oli siis raskasta puurtamista lähes jokaiselle. Talot olivat verrattain pieniä, savitiilisiä tai mudasta tehtyjä rakannuksia, joissa huoneita käytettiin moneen eri tarkoitukseen. Huoneita ei ollut montaa, ellei perhe ollut rikas. Ruoka tehtiin ulkona. Vanhan valtakunnan aikaan naiset tosin kuvataan miehiään vaaleaihoisempina. Tämä on tulkittu niin, että naiset tekivät enemmän töitä talon sisällä ja miehille jäi talon ulkopuoliset työt. Myöhemmin tosin ihonvärissä ei esiinny eroa. On siis mahdollista, että kuvatun henkilön ihonvärillä on tehty katsojalle selväksi myös hänen sukupuolensa.

Muita töitä, mitä naiset saattoivat esimerkiksi tehdä, olivat papittaren, leipojan, sandaalintekijän, palvelijan, kutojan ja tanssijan työt. On tosin huomattava, että egyptiläinen yhteiskunta ei oikein sallinnut siirtymistä sosiaalisessa statuksessa, joten hyvin todennäköisesti pysyit siinä työssä, mitä vanhempasi tekivät. Yläluokan tytöt saivat tosin opetusta lukemisessa ja kirjoittamisessa, joten heistä saattoi tulla vaikutusvaltaisia. Vaikutusvaltaisin nainen oli suuri kuninkaallinen puoliso tai kuninkaan äiti hieman riippuen faraosta. Suuren kuninkaallisen puolison asema oli tosin suuren kilpailun alla, sillä siitä kilpailivat faraon haaremin naiset. Suuren kuninkaan puolison asema oli tärkeä, sillä hänestä syntyneet pojat pystyivät tulemaan faraoiksi. Haaremeita ei muinaisessa Egyptissä ollut juuri muilla kuin faraoilla. Muilla ei yksinkertaisesti ollut varaa ja avioero oli mahdollinen tarvittaessa. Faraoilla haaremi oli myös vihollisten lepyttelyyn: ottamalla puolison esimerkiksi aiemmasta viholliskansasta farao solmi rauhanliiton vihollisensa kanssa. Se oli osa diplomatiaa.

Ja kun avioelämästä kirjoitin. Lapsettomuus oli muinaisessa Egyptissä hirveä tragedia. Eli naisen tärkein rooli oli tulla äidiksi ja siinä mielessä naisen rooli oli hyvin tarkkaan rajattu. Esimerkiksi viisausopistaan tunnettu Ptahhotep kirjoittaa kuinka miehen on kohdeltava vaimoaan hyvin, antaa vaimon tarvitsemat tarvikkeet ja ruokaa. Sillä vaimo tulee olemaan "miehelleen hyvä pelto" Ptahhotepin mukaan. Toisaalta jos nainen oli tullut raskaaksi, vaikkei asunut lapsen isän kanssa, se ei leimannut kumpaakaan osapuolta tai lasta.

 

Lähteet:

- Egypt: Women in Ancient Egypt. 21.3.2020. Touregypt.com

-  Schulz & Seidel (toim.) Faraoiden Egypti, 2000. mm. Kodin arki - elämän perusasiat, 398-409 ja Maailmankuva - maailmantalo, 444-449. Könemann.

- Bjöl, Klinge, Mykland, Torbacke (toim.) Otavan suuri maailman historia: Jokilaaksojen valtakunnat, 1982. Uusi Valtakunta (1554-1080 eKr.), 81-141.  Otava.

Hei taas pitkästä aikaa! Pahoittelen pitkää kirjoitustaukoa. Tietokoneeni vaihtui ja siinähän sitten meni muutama aihio mukana... Jotenkin myös into tehdä juttuja lopahti samalla. Mutta periksi ei anneta! Mukava palata taas pitkästä aikaa.

 

Sitten tärkeämpään, ajattelin tehdä pientä ohjelma-arviota National Geographicilla esitetystä sarjasta Egyptin kadonneet aarteet.

 

Egyptin kadonneet aarteet oli mielestäni sangen mielenkiintoinen ohjelma. Sarjassa näkyi egyptologeja kaivauksillaan todellisissa työtilanteissa ja täytyy sanoa, että aika kylmähermoinen täytyy olla, että uskaltautuu menemään niihin tiloihin, mihin he kaivautuvat. Myös se oli sarjassa hyvää, että sarjassa kerrottiin uusista löydöksistä ja laajemmalle yleisölle tuntemattomammista henkilöistä ja kohteista (kuten Aatelisten laaksosta). Aineiston määrä, joka täytyy kaivauksilla kerätä ja selvittää, jotta johtopäätöksiä voi tehdä, on suuri ja se näkyi sarjassa. Kaivauslupien kanssa saa myös olla tarkkana! Jaksoja oli kuusi, joten niissä pystyttiin käsittelemään eri aiheita ja hyvin monipuolisesti.

 

Mistä sitten en pitänyt? Täytyy myöntää, että jaksoissa pompittiin kohteesta toiseen tuon tuosta, kuin katsoja ei jaksaisi keskittyä samaan löydökseen viittä minuuttia kauempaa. Lisäksi kohdat, joissa jänniteettin, onnistuuko esimerkiksi Ramses II patsaan liittäminen yhteen onnistuneesti tuntui hieman päälle liimatulta, kuin katsojaa pitäisi pitää aina jännityksessä, että ohjelmaa katsottaisiin.

 

Kaiken kaikkiaan sarja oli hyvä ja osan uusinnoista olen katsonut ilomielin. 

Kuten kenties olette lukeneetkin, Egyptistä on löytynyt kolossaalipatsas. Lisäksi löydettiin pienempi kalkkikivestä tehty patsas, joka oli 80 cm pitkä ja sen todettiin esittävän Seti II:a. Seti II oli Ramses II:n lapsenlapsi. Kolossaalipatsaan löysi egyptiläis-saksalainen tutkijaryhmä suur-Kairon Matariyan slummikorttelista. Patsas oli kvartsiitista ja pituutta patsaalla on ollut kahdeksan metriä. Viime torstaina patsas nostettiin ja ehtipä operaatio saada kritiikkiä, sillä ulkopuolisia oli päässyt kaivauksille ja esimerkiksi selfieitä oli ajan hengen mukaisesti otettu. Joidenkin mukaan patsas lisäksi nostettiin niin kovakouraisesti, että patsas olisi hajonnut sen vuoksi. Tähän en aio takertua enempää.

Ainakin lukemissani kotimaisissa lehdissä (ja monissa ulkomaisissa lehdissä) ehdittiin ilmoittaa patsaan esittävän Ramses II:a. Tämä tulkinta perustui siihen, että lähellä on Ramses II rakennuttama temppeli ja patsaan tulkitiin kuuluneen temppeliin. Lisäksi Ramses II rakasti isoja, häntä esittäviä patsaita, joten sopisihan se kuvaan... Patsaan löytyminen temppelin läheltä on saanut tutkijat olettemaan, että temppeli olisi ollut aiemmin oletettua merkittävämpi.

Tutkijat ovat nyt alkaneet epäillä patsaan henkilöllisyyttä. Patsaan oletetaankin esittävän Psametik I:ä. Tarkemmin sanottuna el-Enany totesi patsaan esitteävän erittäin todennäköisesti Psametik I:ä, mutta tarkemman hieroglyfien tutkimiset kertovat lisää patsaasta. Psametik I hallitsi noin 600 vuotta Ramses II jälkeen, vuosina 666-610 eaa. Näin ollen patsas kuuluisi myöhäiskaudelle, ja olisi jopa suurin myöhäiskaudelta oleva patsas. El-Enany totesi, että mikäli patsas on tehty Psametik I aikana, se osoittaa työläisten myös myöhäiskaudella osanneen tehdä vaikuttavia jättiläispatsaita. Tämän hän sanoi siksi, koska onhan mahdollista, että faraot saattoivat ottaa aiemmin hallinneen faraon patsaan omiin nimiinsä (tätä Ramses II teki paljon).

Patsas aiottaneen siirtää The Grand Egyptian Museumiin vuonna 2018. Tällä hetkellä patsas on restauroitavana ja tutkittavana Kairon Egyptiläisessä museossa. Eipä auta kai muuta kuin odotella, josko löydöstä kuuluu jotain myöhemminkin...

Tästä pääsee katsomaan patsaan nostamisesta videon, by The Guardian.

Ps. Luottoni Daily Mailiin ei ole kovin suuri, mutta käytin sitä lähteenä runsaiden kuvien takia.

Lähteet

- Look on my works, ye mighty... Ozymandias statue found in mud. 9.3.2017. The Guardian

- Unveiling a pharao's torso. 3.2017. Al- Ahram Weekly

- Colossal statue found. 3.2017. Al-Ahram Weekly

- Giant 3,000-year-old statue of Pharaoh Ramses II found buried  in a Cairo slum is hailed as 'one of the most important discoveries ever'. 9.3.2017. Daily Mail

- '3,000-year-old statue' discovered in Cairo is NOT famous pharoah Ramses II but a different Egyptian ruler, experts reveal. 16.3.2017. Daily Mail

Pahoittelen, mikäli tämä vaikuttaa mainostamiselta - ei tästä ole minulle mitään maksettu - mutta muistutan, että tänään klo 19:00 esitetään Yle1:n historiadokumenttina egyptiläisiä eläinmuumioita käsittelevä dokumentti. En tiedä, millainen se on, mutta odotan mielenkiinnolla. Toivon sen olevan muutakin kuin vain 3D-tirkistelyä. Tämän innoittamana koostin pienen tietopaketin eläinten muumiointiperinteestä muinaisessa Egyptissä.

Ensinnäkin, egyptiläiset saattoivat muumioda lemmikki-eläimiään kuten ihmisiä. Näin rakkaan lemmikin saaminen tuonpuoleiseen tuli mahdolliseksi, sillä ruumiin täytyi olla säilötty, jotta elämästä tuonpuoleisessa pystyi edes haaveilemaan. Kaikki, mitä tuonpuoleiseen haluttiin mukaan, tuli ottaa hautaan, jotta tavara, lemmikki tai palvelija (ushebti-patsaana) oli "käytettävissä". Maatkara-prinsessan muumio on tosin ainoa - ainakin lähteideni mukaan - jossa lemmikki oli samassa arkussa vainajan kanssa.

Toiseksi, eläin oli tietyn jumaluuden ilmentymä. Eläintä kunnioitettiin elävänä jumalankuvana läpi elämänsä. Kun eläin sitten kuoli, se muumioitiin kunnioituksesta vaivoja säästämättä. Tilalle toki etsittiin samanlainen seuraaja, joka täytti ulkomuodolle asetetut kriteerit. Hallitsija saattoi antaa hautajaisia järjestäessään itsestään hurskaan vaikutelman ja Ptolemaiosten kaudella Kleopatra pyrki saaman kansaa taakseen tällä keinolla.

Kolmanneksi kreikkalais-roomalaiskaudella uskonnosta tuli kansanomaisempaa ja uskovat saattoivat viestiä suoraan jumalilleen. Viestiminen tapahtui uhraamalla eläin, joka oli kasvatettu jumalan temppelissä ja muumioimalla se. Koska eläimillä oli ihmisten tapaan sielu, tai tarkemmin ba-sielu, oli viesitiminen mahdollista. Oli toki mahdollista antaa jumalalle uhrilahjana pieni patsas muumion asemasta. Tämä johtui egyptiläisten tavasta uskoa sanan voimaan: kun ensimerkiksi krokotiilipatsasta nimitettiin krokotiiliksi, se oli krokotiili. Samalla periaattella "lintumuumiossa" saattoikin olla ainoastaan linnun höyhen.

Lähteet:

Schulz & Seidel (toim.) Faraoiden egypti, 2000. Muumiointi, 458-469. Könemann.

Animal mummies. 11.2009. National Geography.

Messengers to the Gods. 11.3.2014. Archaelogy.

 

Egypti pyrkii ilmeisesti profiloitumaan uudelleen matkailumaana. Muinaismuistot kiinnostavat matkailijoita, ja erinäisten muinaismuistojen kunnostamisista on uutisoitu näyttävästi etenkin viime vuonna. Turisteja yritetään houkutella takaisin myös uusilla lipuilla (Jane Akshar esimerkiksi raportoi Theban alueelle myytävistä uusista, turisteille suunnitelluista lipuista) ja kunnostamalla museoita. 

Jatkumona tälle myös Kairon Egyptiläisessä museossa aiotaan kunnostaa noin 600 puista muumioden arkkua. Urakka on valtava, mutta tarpeen. Kunnostettuja arkkuja halutaan yleisön nähtäville. Lisäksi arkkuja aiotaan tutkia. Parhaimmillaan niistä varmastikin saadaan uutta tietoa mm. hautaus tavoista ja vainajien elämästä. Samalla  on tarkoitus kartoittaa museon esineistöä, sillä muinaismuistoja on varastettu tai kadonnut teille tietämättömille. Restaurointi suoritetaan yhteistyössä The Ambrassador's Fund for Cultural Preservation-järjestön kanssa. 

Lähde: Hundreds of coffins to be restored in Egyptian conservation project. 17.1.2017. The Guardian.