Onpa aika jälleen vierähtänyt, pahoittelen suurta kirjoitustaukoa. On nyt vain ollut kaikenlaista muuta. En uskalla luvata, milloin saan ne aikaiseksi, mutta pyrin tekemään myös artikkelit vanhuksien ja lasten elämästä muinaisessa Egyptissä. Sitten itse artikkeliin. Ja koska on maaliskuu, niin innostuin kirjoittamaan muinaisen Egyptin naisista.

 

Naiset olivat sangen tasa-arvoisia miesten kanssa. He esimerkiksi saivan faraoiden Egyptin aikana omistaa omissa nimissään, luovuttaa omaa omaisuuttaan - ei miestensä, sillä sen he saattoivat antaa vain miehensä lapsille -, käydä kauppaa, tehdä työtä, nostaa kanteen tai todistaa oikeudessa. Koska perintö periytyi ilmeisesti verisukulaisuuden tai adoption kautta, aviomiehet saattoivat adoptoida vaimonsa, jotta vaimoilla olisi perittävää omaisuutta aviomiehen mahdollisen kuoleman sattuessa. Kauniit rakkausrunot molempien sukupuolten näkökulmasta kirjoitettuna tukevat oletusta sukupuolten tasa-arvoisuudesta. Samoin se, että halveeraavia kuvia on löytynyt lähinnä Deir el Medinan taiteilijakylästä uuden valtakunnan loppupuolelta. Kenties tähän on vaikuttanut jonkin sortin katkeruus (se oli egyptiläislle hankalaa aikaa) ja tiivistynyt kulttuurin vaihto aasialaisten kulttuurien kanssa. Alastomuus itsessään ei ollut muinaisessa Egyptissä kauheaa, sillä elettiin kuumassa ilmastossa.

Naisten verraten hyvä asema antiikin aikana selittyi uskonnolla. Naiseus nähtiin miehisyyden vastapainona, jolloin ma'at (jumalallinen tasapaino, harmonia, oikeus) oli kunnossa. Myös mytologia tuki naisten hyvää asemaa. Thebassa laaditussa Amunin luomismyytissä jumalatar Mut viettelee Amunin ja siten maailma saa alkunsa. Tämän takia uuden valtakunnan aikana syntyy jumalan puoliso -titteli, eli papitar kävi päivittäin tervehtimässä jumalallista aviomiestään, Amunia, Karnakin temppelissä. Tehtävä annettiin yleensä kuningasperheen naisille. Kolmannella välikaudella Amunin jumalvaimo oli ylä-Egyptissä vaikutusvaltainen, ja kilpaili vallasta jopa faraon kanssa. Amun-myytti on vain yksi myyteistä, myös Hermopoliksessa Atumiin liittyvässä luomismyytissä esiintyi Nu (alkumeri), jonka vastapainona oli jumalatar, Nun. Osiris-jumalan ja Isis-jumalattaren myytissä Osiris kuolee, mutta Isis saa hänet taikavoimin henkiin ja Horus-jumala saa alkunsa. Myytti on pitkä, mutta siinäkin Isis on aktiivinen toimija ja häntä kunnioitetaan sivistyksen tuojana. Olihan Osiris-puoliso ensimmäinen farao - tämän myytin mukaan. Yhdessä tämä myyttinen sisaruspari loi lain, oikeuden, egyptiläisen katsannon mukaan sivistyksen. Näissä myyteissä jumalatar-hahmot ovat aktiivisia ja neuvokkaita toimijoita ja näin tukivat naisia oma-aloitteisuuteen ja yhteiskunnailliseen toimintaan.

Se myyteistä, toivottavasti ette menneet sekaisin. Muinaisessa Egyptissä oli rinnakkain useita kilpailevia myyttejä, usein kaupungin jumalan valtaa ja voimaa tukevia. Myyteissä esiintyy aktiivisesti toimivia, viisaita ja neuvokkaita jumalattaria, joten ei ole ihme, että nainen ja mies nähtiin suhteellisen tasa-arvoisina. Tämä oli myös syy, miksi naisen seksuaaliset oikeudet olivat tärkeitä. Seksuaalinen pahoinpitely nähtiin rikoksena ma'atia kohtaan ja näin ollen rikoksen tekijää tuli rangaista. Toisaalta, mikäli nainen petti miestään, se oli häpeällistä. Avioliittojen muodostamistavoista ei tiedetä, mutta nuorikot saivat myötäjäisiä ja mahdollisen avioeron myötä mies saattoi päätyä elättämään vaimoa. 

Mutta mitä sitten naiset tekivät päivät pitkät? Suurin osa oli talonpoikien vaimoja, joten he huolehtivat kodistaan, lapsistaan ja auttoivat miehiään maatilan töissä. Arki oli siis raskasta puurtamista lähes jokaiselle. Talot olivat verrattain pieniä, savitiilisiä tai mudasta tehtyjä rakannuksia, joissa huoneita käytettiin moneen eri tarkoitukseen. Huoneita ei ollut montaa, ellei perhe ollut rikas. Ruoka tehtiin ulkona. Vanhan valtakunnan aikaan naiset tosin kuvataan miehiään vaaleaihoisempina. Tämä on tulkittu niin, että naiset tekivät enemmän töitä talon sisällä ja miehille jäi talon ulkopuoliset työt. Myöhemmin tosin ihonvärissä ei esiinny eroa. On siis mahdollista, että kuvatun henkilön ihonvärillä on tehty katsojalle selväksi myös hänen sukupuolensa.

Muita töitä, mitä naiset saattoivat esimerkiksi tehdä, olivat papittaren, leipojan, sandaalintekijän, palvelijan, kutojan ja tanssijan työt. On tosin huomattava, että egyptiläinen yhteiskunta ei oikein sallinnut siirtymistä sosiaalisessa statuksessa, joten hyvin todennäköisesti pysyit siinä työssä, mitä vanhempasi tekivät. Yläluokan tytöt saivat tosin opetusta lukemisessa ja kirjoittamisessa, joten heistä saattoi tulla vaikutusvaltaisia. Vaikutusvaltaisin nainen oli suuri kuninkaallinen puoliso tai kuninkaan äiti hieman riippuen faraosta. Suuren kuninkaallisen puolison asema oli tosin suuren kilpailun alla, sillä siitä kilpailivat faraon haaremin naiset. Suuren kuninkaan puolison asema oli tärkeä, sillä hänestä syntyneet pojat pystyivät tulemaan faraoiksi. Haaremeita ei muinaisessa Egyptissä ollut juuri muilla kuin faraoilla. Muilla ei yksinkertaisesti ollut varaa ja avioero oli mahdollinen tarvittaessa. Faraoilla haaremi oli myös vihollisten lepyttelyyn: ottamalla puolison esimerkiksi aiemmasta viholliskansasta farao solmi rauhanliiton vihollisensa kanssa. Se oli osa diplomatiaa.

Ja kun avioelämästä kirjoitin. Lapsettomuus oli muinaisessa Egyptissä hirveä tragedia. Eli naisen tärkein rooli oli tulla äidiksi ja siinä mielessä naisen rooli oli hyvin tarkkaan rajattu. Esimerkiksi viisausopistaan tunnettu Ptahhotep kirjoittaa kuinka miehen on kohdeltava vaimoaan hyvin, antaa vaimon tarvitsemat tarvikkeet ja ruokaa. Sillä vaimo tulee olemaan "miehelleen hyvä pelto" Ptahhotepin mukaan. Toisaalta jos nainen oli tullut raskaaksi, vaikkei asunut lapsen isän kanssa, se ei leimannut kumpaakaan osapuolta tai lasta.

 

Lähteet:

- Egypt: Women in Ancient Egypt. 21.3.2020. Touregypt.com

-  Schulz & Seidel (toim.) Faraoiden Egypti, 2000. mm. Kodin arki - elämän perusasiat, 398-409 ja Maailmankuva - maailmantalo, 444-449. Könemann.

- Bjöl, Klinge, Mykland, Torbacke (toim.) Otavan suuri maailman historia: Jokilaaksojen valtakunnat, 1982. Uusi Valtakunta (1554-1080 eKr.), 81-141.  Otava.